Pakko saada

Nyt loytyi ensimmainen pakko saada - juttu. Lintuhakki.

Taalta Ho Chi Minhista loytyi puisto, mihin paikalliset tulee aamuisin (? tai ainakin tana yhtena aamuna) hakkilintujensa kanssa kahville/teelle/tupakalle/oleilemaan. Lintuhakit (ja linnut) ripustetaan varta vasten niille tarkoitettuihin telineisiin tai puiden oksille ja sitten vaan hengaillaan. Linnut on hienoja ja hakit on hienoja, erikseen. Hirmu pienia koppejahan ne on ja vahan ahdistaa katella lintuja niissa, mutta semmoisen hakin (pelkastaan, ilman mitaan asukkia) voisin ottaa itselleni ja ripustaa esille johonkin.

(kuvaan ei sattunut niita kaikkein hienoimpia ja pienimpia hakkeja, mutta idea ehka nakyy. J:n blogissa saattaa olla parempi kuva aiheesta)

Melkein pitaa lahtea ostoksille, lintuhakkihan olisi varsin jarkeva tuliaisostos tassa vaiheessa reissua. Ja muistaakseni olen joskus luvannut, etta en enaa osta hankalastikuljetettavia matkamuistoja (ainakaan ennenkuin reissun viimeisena paivana).

Lintuhakkien lisaksi tassa kaupungissa on hirveesti mopoja. Ja ne kaikki piippaa tai toottaa suurinpiirtein koko ajan; silloin kun vilkutetaan, jarrutetaan, kaasutetaan tai tootataan. Mekkalaa siis on riittavasti ja teiden ylitys on vahan jannaa. Pitaa vaan kavella hiiitaaastiii yli tiesta ja antaa mopojen paattaa milta puolelta ne ohittaa. Ihan turha jaada odottamaan valia liikenteesta, pitaa vaan menna ja toivoa parasta. Hitaus on tarkeaa, ei akkinaisia liikkeita. Hankalampaa ja jannenpaa kuin missaan muualla (tai ehka aika kultaa muistot?).

Kuvissa ei ole mikaan ruuhka-aika menossa, aika valjaa oikeastaan kun nakyy ihan tietakin.

Taalla on myos sotamuseo, missa kaytiin ahdistumassa. Ei tullut ainakaan parempi mieli kun Kambodzan vastaavasta :( Mun usko ihmiskuntaan vaatii nyt vahan petrausta.